Paastonaika kutsuu meitä pysähtymiseen. Se on irti päästämisen ja armolle antautumisen aikaa. Samalla kun luopuu jostain, tulee tilaa toiselle. Silloin tuntuu kuin kiipeisi korkealle kalliolle, tuuli tuivertaa hiuksia, jalat ovat vaeltamisesta väsyneet ja maisema avautuu edessä. Horisonttiin on helppo nähdä. Ja vaikka asiat ja elämän kiemurat eivät ratkeaisi täydellisesti, niihin voi saada etäisyyttä. Ne voivat saada oikeat mittasuhteet ja kaivatun perspektiivin.
Paasto kutsuu meitä myös kohtuullisuuteen. Paaston kilvoittelu voikin tarkoittaa kohtuullisuuteen sitoutumista kaikessa elämässä. Mitä kohtuullisuus todella tarkoittaa? Mikä on elämässä riittävästi, muttei liikaa? Kohtuullisuus kytkeytyy moneen. Miten voit kohtuudella kohdella itseäsi, toisia ja luontoa? Voitko yksinkertaistaa kuluttamistasi ja kuluttaa aineettomia asioita? Hiljaisuutta, aikaa ja hyviä sanoja toisille?
Paasto tarjoaa mahdollisuuden yksinkertaistaa. Hyvään elämään tarvitaan perusasiat, mutta lopulta aika vähän. Voisiko yksinkertaisuudesta aueta ylellisyys? Yksi yksinkertaisuuden harjoitus on pyhiinvaellus. Pyhiinvaellus, niin arkinen kuin pidemmälle ulottuva, riisuu meitä, tuo tilaa ja keskittää meidät oleelliseen. Erityisesti pidemmällä vaelluksella konkretisoituu, miten vähän tavaraa tarvitaan ja miten tarpeetonta tavaraa matkan varrella on jätettävä pois, jotta jaksaa jatkaa eteenpäin. Pienikin pyhiinvaellus voi toimia arkeen tulevana kaivattuna irtiottona kaikista velvoitteista, pyrkimyksistä ja suorittamisesta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on pyhän äärelle asettumista, hiljentymistä, aistien avaamista mysteerin mahdollisuudelle. Kulkemista kohti.
Pyhiinvaellus on henkinen, hengellinen ja usein fyysinen matka
Pyhiinvaellus voi olla pitkän matkan kulkemista perinteisillä pyhiinvaellusreiteillä, mutta se voi olla myös aivan lyhyt, lähimetsän luontopolulla tai kaupunkimaisemaan tehty matka. Jos poluille ja luontoon ei ole mahdollisuutta lähteä, pyhiinvaelluksen voi tehdä nykyään myös virtuaalisesti reiteillä kulkien, tai esimerkiksi jonkin kuvan ja tekstin kanssa vuoropuhelua käyden.
Pyhiinvaellus on henkinen, hengellinen ja usein fyysinen matka. Se on kokonaisvaltainen ja kehollinen kokemus. Pyhiinvaellus on matka itseen ja aina myös matka kohti toisia. Matka, joka voi antaa tilaa ymmärtää oman pienuuden osana kaikkeutta. Pyhiinvaellus on kytkeytymistä. Pitkät reitit yhdistävät ihmisiä, aikaa ja sukupolvia yhteisen tien kokemukseen ja kulttuurihistoriaan. Samalla kytkeydymme maisemaan ja luontoon. Voimme ymmärtää olevamme osa luontoa. Luonto, luomakunta on kumppani, jota ilman emme voi elää. Jokaisessa keväällä puhkeavassa silmussa, aamun sarastuksessa, sateen pisarassa, tuulen tuiverruksessa ja lintujen laulussa on jotain meistä, jotain samaa.
Vaelluksilla hiljaisuus auttaa yksinkertaistamaan ja päästämään irti. Se auttaa meitä avaamaan kaikki aistit, kuulemaan olennaisen, keskittymään ja jättämään jotain pois, jotta jotain uutta voi versoa. Hiljaisuus on luovuuden koti. Tänä päivänä hiljaisuudelle täytyy raivata tilaa, sitä pitää ärhäkästi puolustaa. Luonnon keskellä, vaelluksella on lupa levähtää ja elpyä. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, ettei luonnosta saa tulla vain Heikki Kotilaa lainatakseni ”hiljaisuuden kulissi”, paikka, jossa keräämme voimia, jotta voimme jatkaa samaa tahtia tai jopa kiihdyttää vauhtia.
Vaikka pyhiinvaelluksella harvoin tapahtuu äkillisiä ihmetekoja tai valaistumista, (joskus tosin niinkin), matka kuitenkin aina hiukan muuttaa meitä. Voimme aavistaa, että niin kohtuullisuudessa kuin elämän pitkällä vaelluksella, on kyse kestävyydestä. Pienistä teoista, joiden vaikutukset voivat näkyä vasta paljon myöhemmin. Pienistä pisaroista syntyy merkitysten meri. Vuonna 2022 ilmestyneessä kirjassa Valo askeleillani – Pyhiinvaelluksella Suomessa tarkastellaan pyhiinvaellusta, erilaisia ulottuvuuksia ja kokemusta. Myös kulkemista vastavirtaan. Teoksessa pohditaan seuraavasti: ”Pyhiinvaellus ei ole vain ulkoinen ja sisäinen matka. Kiihkeässä maailmanajassa se on vastakulttuurin ele, näkyväksi tuleva tarkoituksellinen rytmin hidastaminen, on sitten kyse hitaasta matkailusta tai hitaasta elämäntavasta. Se on pysähtymistä ja hiljaista havainnointia, se on suunnanmuutos kiireettömyyteen, yksinkertaisuuteen ja vapauteen.”
Niin paastonaika kuin pyhiinvaelluskin tarjoavat meille mahdollisuuden pohtia myös omassa elämässä katumuksen, kärsimyksen ja kiitollisuuden teemoja. Mitä nämä sanat todella tarkoittavat? Jokaisen elämään kuulua kipua, surua, elämän rosoa ja säröjä. Epätäydellisyys ja keskeneräisyys on usein paljon inhimillisempää ja kiinnostavampaa kuin täydellisyys. Keskeneräisyydessä voi aueta armon ikkuna. Ansaitsemattoman hyvyyden vastaanottaminen voi käynnistää meissä tahdon ja tarmon toimia. Toimia luomakuntamme, toistemme puolesta, pieninkin teoin. Pyhiinvaelluksella koetuista kohtaamisista, jaetuista taakoista voi aueta syvän yhteyden versoja, kokemus, joka kannattelee pimeimpien hetkien halki.
Kevätaamuna, lähipoluilla kuljeskellessa, luonnon herätessä kilpaa kanssasi auringon säteet loistavat toivon säikeitä. Silloin voi todeta: tähän tartun! Toivo kulkee siltana armon ja tarmon välillä.
Aina ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen arjen ilon
Haastankin ekopaastolaiset arkisiin pieniin tekoihin.
Kutsu kaveri kuljeskelemaan, menkään yhdessä pyhiinvaellukselle ja kulkekaa sovitusti jokin osuus yhdessä aivan hiljaa, luontoa aistien. Tehkää tilaa jaetulle hiljaisuudelle.
Lähde itse lähiluontoon. Aina ei tarvitse tai voi lähteä kauas löytääkseen arjen ilon. Urbaani luonto näyttäytyy aivan erilaiselta, kun tietoisesti hiljentyy. Laita kännykkä ja itsesi lentokonetilaan – mitä löydät, missä liidät? Millaisia tunnelmia koet? Lentokonetilassa voit ottaa kuvan ja kirjoittaa halutessasi muistiin sanoja kännykkään tai muistikirjaan. Mitä sanoja löydät, millaiset sanat sinua kutsuvat? Kirjoita kohtuullisuuden kertomus, hiljaisuuden haiku tai yksinkertaisuuden ylistys.
Pitkälle vaellukselle täytyy tavarat pakata huolella. Mitä jos pakkaisit itsellesi arjen vaelluksen laukun? Mitä arjessa vähimmillään tarvitset, millä pärjäät? Mitä voisit antaa pois tai myydä kirpparilla? Vaelluksella myös peseytyminen yksinkertaistuu. Pärjäisikö arjessa lyhyemmällä suihkulla? Tai täytyykö joka päivä käydä suihkussa?
Vetäydy itseksesi päiväksi hiljaiselle pyhiinvaellukselle. Ota itsellesi päivä (tai edes puolikas päivä), raivaa siitä kaikki muu pois. Pakkaa laukku, varaa eväät, katso reitti, laita kännykkä hiljaiselle ja kerro läheisillesi mihin menet. Kulje suorittamatta, anna ajatusten virrata.
Kirjoittaja Annastiina Papinaho on Pyhiinvaellustoiminnan projektipäällikkö Turun arkkihiippakunnassa.
Lähde: Ilari Aalto, Annastiina Papinaho, Larissa Riihihuhta, Usva Torkki: Valo askeleillani – Pyhiinvaelluksella Suomessa (Kirjapaja, 2022)
