Harva tulee miettineeksi, mihin kaikkeen suurten joukkojen ruokavaliomuutokset vaikuttavat. Ruoka on globaali asia, jonka ympärillä pyörii iso bisnes. Ruuan suhteen tekemämme valinnat liittyvät talouden lisäksi puhtaan veden riittävyyteen, maaperään, luonnon monimuotoisuuteen ja sääilmiöihin.
Ruoka- ja ravitsemusasioista vastaava kehittämispäällikkö Maija Soljanlahti Marttaliitosta muistuttaa, että kun jonkin tuotteen kysyntä maailmanmarkkinoilla kasvaa, sen hinnanmuodostus muuttuu. Kyseessä voi olla alun pitäen lähiyhteisölleen hyvin arkinen ja edullinen ravintoaine, kuten runsaasti vettä kasvuunsa kaipaava avokado.
”Kun rikkaat maat kiinnostuvat jostain tuotteesta, vaikkapa avokadosta, viljely yksipuolistuu ja luonnon monimuotoisuus kärsii. Mikäli viljelijän kaikki tuotanto on keskittynyt avokadoon, yhden sadon menettäminen vie häneltä kaiken. Tai entä jos kuluttajien kiinnostus avokadoon yhtäkkiä lopahtaa?”
”Olemme näiden asioiden tutkimisessa vasta alussa. Jos ruokavalioissa tapahtuu radikaali muutos, tulee todennäköisesti sellaisia vaikutuksia, joita emme voi edes ajatella”, Soljanlahti sanoo.
Ruokavalioita on moneen lähtöön ja perusteita niille niin ikään lukuisia. Milloin haalitaan ruokavalioon proteiineja, milloin väistellään hiilareita. Yksi on ehdoton vegaani, toinen taas sekasyöjä. Kansan parissa puhutaan yksinkertaisimmillaan liha- ja kasvissyöjistä.
Soljanlahti huomauttaa, että pelkkä liha- ja kasvisruokajaottelu on liian yksioikoinen. Broileria, riistaa, possua ja nautaa kun ei voi edes niputtaa samaan liharuokakategoriaan – hyödyt ja haitat ovat erilaisia.
Hänen mielestään eläinnäkökulmasta olisi tärkeää, että eläin olisi saanut elää lajilleen ominaisesti. Tärkeää olisi sekin, että eläin käytettäisiin mahdollisimman hyvin hyödyksi. Tästä näkökulmasta lapsiperheiden suosima makkara ei olekaan niin huono valinta kuin joskus on annettu ymmärtää.
”Makkaraan pystytään jauhamaan monenlaista, se on ihan hyvä. Mutta jospa se ei olisi joka päivä se lapsiperheen pelastus, sillä se ei ole ravitsemuksen kannalta ihanteellista. Toinen lapsiperheiden suosima arkiruoka on jauheliha, jonka käyttöä voi helposti vähentää uusilla ja vanhoilla konsteilla. Makaronilaatikosta voi tehdä vaikka nyhtökauraversion tai käyttää soijarouhetta”, Soljanlahti vinkkaa.
Kotimaisuus kannattaa
Suomessa kulutetun ruuan vesijalanjälki on korkea siksi, että ruokaa tuodaan ulkomailta. Kotimaisilla valinnoilla kuivuushaastetta ei tarvitse sysätä muualle maailmaan, koska meillä ei ole puutetta sen kummemmin puhtaasta vedestä kuin kasteluvedestäkään.
”Vedenkulutuksen näkökulmasta ongelma ruuanlaitossa syntyy silloin, kun valitaan tuotteita, joiden viljelyyn ja tuottamiseen tarvitaan runsaasti vettä. Ei siitä, että lorotetaan vettä saadaksemme siitä kylmää, tai siitä, että keitetään perunoita”, Maija Soljanlahti sanoo.
Hänen mukaansa suomalaisista iso osa syö terveellisesti ja ympäristöystävällisesti. Sitten on niitä, joilla tähän on vielä pitkä matka. Jo sillä, että siirtyisi ruokavaliossaan painottamaan kotimaisuutta, olisi hänen mukaansa iso vaikutus. Ruuan vesijalanjälkeä pienentää erityisesti kasvisperäisten tuotteiden valitseminen lihaperäisten tuotteiden sijasta. Kunkin kauden kotimaisten tuotteiden valitseminen näkyy kuluttajan kukkarossakin myönteisesti.
Viimeisten vuosien aikana on Soljanlahden mukaan noussut kiinnostus unohdettuja juureksia, kuten vaikkapa lanttua ja kaalia kohtaan.
”Kaikki maut eivät kuitenkaan ole enää tuttuja, ne saattavat kuulostaa pahalta, eivätkä ole myöskään helpossa muodossa. Ei ehkä osata ja tiedetä, miten niistä saa laitettua maukasta ruokaa”, Soljanlahti arvelee ja vinkkaa hakemaan neuvoja vaikkapa Marttaliiton verkkosivuilta
Mitä enemmän ruokavaliossa on kasviksia, sen ympäristöystävällisempi se on. Kasvisten lisäksi vaikutuksensa on myös kaloilla – särkien ja muiden edullisten roskakalojen syömisellä tiedetään ehkäistävän vesistöjen rehevöitymistä. Soljanlahti muistuttaa, että pari kalapäivää viikossa on hyväksi myös terveydelle.
Hävikistä iso lasku
Ympäristöystävällisyyttä määrittävät paitsi ruuan tuotanto myös sen valmistus ja hävikki. Tuotantoon ja valmistukseen kuluu vettä aivan turhaan, mikäli ruoka päätyy roskiin.
”Ruokahävikkiä tapahtuu eniten kotona. Se on luonnonvarojen turhaa haaskausta. Kotitaloudet heittävät menemään 120–160 miljoonaa kiloa vuosittain. Se on keskimäärin 20–25 kiloa henkilöä kohden”, Maija Soljanlahti kertoo.
Kaikkein eniten ruokaa heittävät roskiin yksin elävät naiset. Soljanlahti muistuttaa, että samaa ruokaa voi syödä monta päivää peräkkäin. Mielekästä voisi olla sekin, että tekee ruokaa ison määrän kerrallaan, pakastaa sen annoksina ja sulattelee tarpeen mukaan.
Hävikkiä syntyy paljon myös lapsiperheissä. Nelihenkinen perhe heittää ruokaa pois keskimäärin 500 euron edestä vuosittain. Suunnitelmallisuus olisi tärkeää, mutta edellispäivien tähteiden syömistäkään ei tarvitse väistellä.
”Jämäpäivästä pitäisi tehdä juhlapäivä, jolloin voisi olla hyvä jälkkäripalkinto. Jämäpäivä pitäisi vain brändätä”, Soljanlahti innostuu.
Maataloudessa ratkaisun avaimia
Kotimaisuuden suosiminen, satokauden seuraaminen ja hävikin vähentäminen ovat hyviä askelia ympäristöystävällisiin ruokatottumuksiin. Viestintäjohtaja Pieta Jarva Baltic Sea Action Groupista (BSAG) lisää listalle pari muutakin asiaa.
”On aina parempi, jos tietää, missä ruoka on tuotettu. Myönnetyt ympäristömerkit tai muut sertifikaatit yleensä kertovat vaikutuksista myös vesistöön.”
Maatalous on iso päästölähde, mutta myös paikka, jossa on ratkaisun avaimia ympäristön kannalta vastuulliseen ruokaan. BSAG kehittää ja tutkii yhdessä tutkijoiden ja viljelijöiden kanssa keinoja, joilla maatilat voivat vähentää vesistöjen kuormitusta ja sitoa hiiltä.
Yksi keinoista on talviaikainen kasvipeitteisyys. Se, että maaperään kylvetään vaikkapa apilaa silloin, kun varsinainen viljelykausi on ohi – juuret pitävät maaperää paikoillaan. Toinen on maaperän rakenteen parantaminen, jotta se ei huuhtoudu ravinteet mukanaan vesistöihin. Kolmantena esimerkkinä Jarva mainitsee tarkoituksenmukaisen lannoituksen.
”Lannoitteita pitäisi käyttää oikea-aikaisesti, ja varmistaa jatkuvalla kasvipeitteisyydellä, että ne päätyvät satokasvien käyttöön.”
Teksti: Marjo Rönnkvist / Sana tai pari Oy
