Toivo kulkee siltana armon ja tarmon välillä
Paastonaika kutsuu meitä pysähtymiseen. Se on irti päästämisen ja armolle antautumisen aikaa. Samalla kun luopuu jostain, tulee tilaa toiselle. Silloin tuntuu kuin kiipeisi korkealle kalliolle, tuuli tuivertaa hiuksia, jalat ovat vaeltamisesta väsyneet ja maisema avautuu edessä. Horisonttiin on helppo nähdä. Ja vaikka asiat ja elämän kiemurat eivät ratkeaisi täydellisesti, niihin voi saada etäisyyttä. Ne voivat …