Vesistöt toipuivat happosateista

Aikuinen ja lapsi ongella, seisovat kivellä lähellä rantaa.

Happamoituminen on ollut merkittävä ympäristöongelma Pohjoismaissa, sillä vesistömme ovat sille hyvin herkkiä. Ensimmäiset merkit uudesta vakavasta ympäristöuhasta havaittiin jo 1960-luvulla.

Ympäristön happamoitumista aiheuttavat rikin ja typen päästöt. Euroopan rikkipäästöt olivat korkeimmillaan 1970-luvun lopussa, jolloin ilmaan pääsi arviolta 60 miljoonaa tonnia rikkidioksidia vuodessa. Ilmapäästöt muuttuvat ilmakehässä happamoittavaksi laskeumaksi.

Suomen happamoittava rikkilaskeuma on ollut valtaosin peräisin Keski- ja Itä-Euroopasta. Vesistöjen happamoituminen oli kriittisintä 1970- ja 1980-luvuilla, ja on arvioitu, että Suomessa oli tuolloin noin 5 000 happamoitunutta tai sille herkkää järveä.

Suomessa happamoituivat etenkin pienet metsäjärvet. Happamoituneen veden alkaliniteetti alentuu, jolloin veden pH saattaa laskea alle viiden ja veteen kertyy myrkyllistä alumiinia.

Happamoituminen vaikuttaa järven eliöstöön. Etelä- ja Keski-Suomessa happamoituminen pienensi kalapopulaatioita, ja jopa 2 000 järvestä kalat katosivat täysin.

Happamoittavat ilmansaasteet eivät tunne valtioiden rajoja. Vakavaan ympäristön happamoitumiseen ja ilmansaasteisiin havahduttiin kansainvälisesti 1970-luvulla, jolloin solmittiin kansainvälisen ilmansuojelupolitiikan kulmakivi, YK:n alainen kaukokulkeumasopimus.

Ensimmäinen sen alainen ilmansaasteiden vähentämiseen ja rikkipäästöjen vähentämiseen tähtäävä pöytäkirja solmittiin Helsingissä vuonna 1985. Sopimus on vaikuttanut merkittävästi päästöjen vähentämiseen ja ympäristön toipumiseen.

Happamoittava rikkilaskeuma kääntyi selvään laskuun 1980-luvun lopulta. Ensimmäiset selvät merkit vesistöjen toipumisesta havaittiin jo 1990-luvun puolessavälissä. Vähitellen vesistöt alkoivat toipua ja kalapopulaatiot palautua.

Rikkilaskeuma Suomessa on viimeisen 30 vuoden aikana vähentynyt 80 prosenttia. Myös ilman laatu on parantunut merkittävästi. Vesistöt ovat toipuneet happamoitumisesta hyvin, ja myönteisen kehityksen arvioidaan jatkuvan myös tulevaisuudessa.

Rikkipäästöjen vähentämistä ja sen aiheuttamien ympäristö- ja terveysongelmien torjuntaa pidetään yhtenä ympäristönsuojelusektorin merkittävimmistä onnistumisista.

Tässä Syken tuottamassa artikkelisarjassa kerrotaan ympäristön hyvistä kehityskuluista.

Lähde: Suomen ympäristökeskus Syke

Kuva: AdobeStock/Robert